Vuosi on tullut täyteen yrittäjänä olemista. Ja kyllä se onkin ollut melkoinen vuosi, johon on mahtunut yhtä jos toistakin. Olen saanut oppia valtavasti uusia asioita. Kävin TE-palveluiden järjestämän kuukauden mittaisen yrittäjyysvalmennuksen, menin toiseen päähän Suomea kymmenen päivän musiikkileirille ja aloitin yrittäjyyden ammattitutkinnon opiskelun. Puhumattakaan kaikista niistä käytännön opeista, joita olen esimerkiksi keikoilta saanut tai niistä lukemattomista tunneista, joita olen käyttänyt milloin minkäkin uuden asian selvittelyyn tai opiskeluun, esimerkiksi nettisivujen tekemiseen liittyen. Olenkin huomannut, että yrittäminen on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja eteenpäin menemistä.
Minulle sanottiin joskus, että vaikein asia yrittäjyydessä on nimen keksiminen. Se meni täydestä siihen asti, että sain nimen keksittyä ja yrityksen perustettua. Nyt olen sitä mieltä, että suurin minua työllistänyt asia on markkinointi ja myyminen. Todella laaja alue, eikä siitä tunnu edes pääsevän perille, vaikka kuinka yrittäisi. Ihan tyhjästä aloittaminen oli työlästä. En ole ikinä aikaisemmin myynyt tai markkinoinut itseäni tai palveluitani. Ei ole tarvinnut. Nyt piti alkaa myymään tuotetta omalla naamallani ja äänelläni. En ehkä aluksi ymmärtänyt, mitä se vaatii. Joka hetki, missä liikutkin, pitäisi sisäisen myyjän olla valppaana:
Ahaa, tuossa on potentiaalinen asiakas! Muistapas vähän kertoa itsestäsi ja antaa käyntikorttia. Pitäisiköhän myös laulaa luikauttaa jotakin?
Markkinoiminen on ollut haastavaa, mutta varmaankin juuri sen vuoksi, se on myös asia, jossa olen eniten kehittynyt ja uskon kehittyväni edelleen.
Käyn yrittäjyyden lisäksi edelleen palkkatyössä, mutta vuoden aikana silläkin saralla on tapahtunut iso muutos ja olen vaihtanut työpaikkaa. Työt koulumaailmassa tulivat päätökseensä ja siirryin tekemään töitä ikäihmisten parissa lähihoitajana. Se on tuonut elämääni uusia ihmisiä ja paljon uudenlaisia kokemuksia, joita ei lasten kanssa työskennellessä ole eteen tullut. Molemmat työt lasten ja nuorten sekä ikäihmisten parissa ovat antaneet kokemuksen oman työn merkittävyydestä. Koen, että myös kohtaaminen artistina yleisön kanssa on merkittävä ja siinä voi eri tavalla koskettaa ihmisiä kuin lähihoitajan työssä.
Yksi vuoden isoimmista jutuista, on se, että pääsin tekemään biisin yhteistyössä SomaDuon Sakarin kanssa ja se oli projekti, joka opetti paljon biisin tekemisen vaiheista. Edelleenkään emme ole saaneet virallista äänitystä tehtyä kappaleestamme, Himmelriikistä, mutta laulu on saanut jo elämän livetaltiointina, lehtijutun ja myös lukuisien live-esitysten muodossa. Ilman Teemu Taulavuoren kaunista kirjoitusta tätä kappaletta ei olisi syntynyt. Ensimmäinen vuosi duokeikkailua on nyt takana ja myös ”keikkabussi” on tullut hankittua. Ilman sitä olisivat keikkamatkat ympäri Lappia olleet aika hankalia.
Olen saanut paljon tukea perheeltä ja ystäviltä. Ja on sanomattakin selvää, että yksikään keikka ei olisi onnistunut ilman duokaveria eli valtavat kiitokset Tainalle, Heikille ja Sakarille. Ympärilleni on kertynyt jo mainittujen lisäksi joukko ihmisiä, joista todella iloitsen: kirjanpitäjäni Asmo, yrittäjämentorini Jarno, kaikki työkaverit, ystävät perheineen harrastuksista, yhteistyökumppanit esimerkiksi SomaKuvan Juha ja opiskelutoverit. Toivottavasti en unohtanut ketään. Tässä vaiheessa kirjoittamista tuli sellainen olo kuin olisin pitämässä kiitospuhetta Oscar-gaalassa. Mutta kyllä tämä minusta Oscarin arvoinen matka on ollutkin.
Terveisin SomaTunen perustaja ja SomaDuon puolikas Jenni